• Suomi
  • English
  • Русский
  • Svenska

Maitolaiturista maailmanperintöön

Paikallinen taso

Kulttuuriympäristö kuuluu jokaisen ihmisen arkiympäristöön, missä monet arvot liittyvät elettyyn elämään ja muistoihin. Paikallisten kulttuuriympäristön ominaispiirteiden säilyttäminen on tärkeää. Arvojen tunnistaminen vahvistaa paikallista identiteettiä ja tieto omasta lähiympäristöstä motivoi ympäristönhoitoon. Asukkailla on merkittävä rooli kulttuuriympäristön vaalimisessa, sillä viime kädessä juuri he huolehtivat rakennusten kunnossapidosta ja ympäristön hoidosta.

Merkittävä rooli on myös kunnissa tehtävällä suunnittelulla, rakentamisen ohjauksella sekä niihin liittyvällä päätöksenteolla. 2000-luvun alussa ovat monet Hämeen kunnista heränneet paikallistasoisten kulttuuriympäristöselvitysten tekoon.

Maakunnallinen taso

Kulttuuriympäristöjen merkitys maakuntien identiteettitekijänä on kasvamassa. Suunnittelun lisäksi kulttuuriympäristötiedolle on tarvetta myös opetuksen, ympäristökasvatuksen, matkailun ja kotiseututyön saralla. Maakunnallisella tasolla eri toimijat pyrkivät kulttuuriympäristön aktiiviseen ja päämäärätietoiseen hoitamiseen ja kulttuuriympäristötietoisuuden ja -identiteetin vahvistamiseen.

Monet kulttuuriympäristöä koskevat selvitykset ja suunnitelmat ylittävät kuntarajat. Ne toimivat kehityksen välineinä, joiden avulla voidaan päästä kulttuurisesti kestävään ja toimivaan maankäyttöön.

Maakunnalliset kulttuuriympäristöselvitykset:

  • Kanta-Hämeen muinaisjäännökset. Kanta-Hämeen seutukaavaliitto. 1988
  • Kanta-Hämeen perinnemaisemat. Hämeen ympäristökeskus. 2000
  • Hämeen alueellinen kulttuuriympäristöohjelma. Hämeen ympäristökeskus. 2000
  • Hämeen maakunnallinen maisemaselvitys. Hämeen liitto. 2003
  • Rakennettu Häme. Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Hämeen liitto. 2003

Kansallinen taso

Lähtökohtana kulttuuriympäristön suojelulle ja hoidolle on nykyinen lainsäädäntömme ja kansainväliset sopimukset ja suositukset. Valtakunnalliset inventoinnit toimivat kaikentasoisen alueiden käytön suunnittelun lähtökohtana. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurimaisemat ja rakennettu ympäristö on määritetty Ympäristöministeriön ja Museoviraston yhteistyönä 1990-luvulla. Museovirasto ylläpitää muinaisjäännösrekisteriä, jossa on tiedot suojelluista kiinteistä muinaisjäännöksistä. 

Valtakunnalliset kulttuuriympäristöselvitykset:

  • Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museovirasto ja ympäristöministeriö. 1993
  • Arvokkaat maisema-alueet. Maisema aluetyöryhmän mietintö I (Maisemanhoito) ja II (Arvokkaat maisema-alueet). Ympäristöministeriö, mietintö 66/1992. 1993
  • Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto. 2001

Kansainvälinen taso

UNESCOn vuonna 1972 hyväksymän kansainvälisen yleissopimuksen maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta keskeinen lähtökohta on yleismaailmallisesti arvokkaan kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymisen turvaaminen tuleville sukupolville. Unescon maailmanperintökomitean ylläpitämään maailmanperintöluetteloon sisältyy tällä hetkellä viisi kohdetta Suomesta.

Kohteista neljä edustaa rakennettua kulttuuriympäristöä; Vanha Rauma, Suomenlinna, Petäjäveden puukirkko, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas Jaalassa ja yksi on arkeologinen kohde; pronssikautinen hautaröykkiökokonaisuus Sammallahdenmäki Ala-Satakunnassa Lapin Kivikylässä.