Kolmas kerta toden sanoo

Ensimmäinen työpäivä maakuntajohtajana alkaa junassa matkalla Helsinkiin. (Kuvaavasti kahvilavaunussa ilman paikkalippua, koska harventuneet junavuorot Hämeenlinnasta ovat tyypillisen ylibuukattuja, eikä istumapaikkoja ole saatavilla.)

Tämä keväällä alkanut valtionyhtiön yllättäen järjestämä kriisitilanne on hyvä esimerkki aiheesta, joka on vienyt todella paljon työaikaa edellisessä verkostojohtajan tehtävässäni ja tulee viemään tilaa myös maakuntajohtajan kalenterista.

Siirtyminen tehtävästä toiseen alkoi muidenkin tehtävien osalta jo heti maakuntavaltuuston valintapäätöksen jälkeen, kapulanvaihto käynnistyi välittömästi. Kiitänkin tässä yhteydessä lämpimästi vt. maakuntajohtaja Matti Lipsasta, jonka luotsaamana johtajan vaihtumisen aiheuttama notkahdus on hienosti minimoitu ja oma sisääntuloni on tehty sujuvaksi.

Raideliikenteeseen liittyvän edunvalvonnan lisäksi moni maakuntajohtajan virkaan liittyvä työtehtävä on onneksi sellainen, johon olen vähintään sivuroolissa päässyt tutustumaan jo aiemman työurani aikana. Sama koskee olemassa olevia verkostojani: niiden pohjalle on hyvä rakentaa yhteistyötä tärkeimpiin sidosryhmiin tässä alkaneessa viranhoidossa. Maakuntajohtajan vaativaan virkaan astuminen on tämän vuoksi tuntunut jos nyt ei helpolta, niin kuitenkin luontevalta.

Käynnissä oleva ennennäkemättömän suuri yhteiskunnallinen muutos tulee alusta alkaen tarjoamaan todella kiinnostavia haasteita maakunnan kehittäjälle. Lähikuukaudet ovat maakuntajohtajalle aktiivisen edunvalvonnan aikaa - vielä meillä on Hämeessäkin vaikuttamisen paikka. Tätä ajanjaksoa tulee seuraamaan toimeenpanon aikakausi, joka jatkuu varmasti vielä tammikuun 2019 jälkeenkin. Henkilökohtaisesti en nimittäin usko, että maakunta- ja sote-uudistus täydellisesti toteutuessaankaan valmistuisi nyt tavoitellussa aikataulussa.

Samanaikaisesti akuuttien työtehtävien kanssa maakuntajohtajan on pystyttävä johtamaan syntyvän maakunnan sisällöllisen tulevaisuuskuvan rakentamista. Millaisen uuden Hämeen me tässä yhdessä haluamme rakentaa? Miten Häme asemoituu Suomen kartalla suhteessa naapurimaakuntiin hallinnollisina orgaaneina? Suhteessa Etelä-Suomen laajuiseen työvoimapooliin? Tai suhteessa globaaliin yksityiseen markkinaan? Näiden ja monien muiden kysymysten kautta rakennetaan pohja tulevan maakunnan identiteetille ja suunta alueen pitkäjänteiselle ja määrätietoiselle kehittämiselle.

Jo ensimmäisen työpäivän aamuna huomaan kalenterini täyttyneen merkinnöistä pitkälle marraskuulle. Vauhti ei hirvitä, ennemminkin inspiroi. On etuoikeus saada hypätä tällä tavalla liikkuvaan junaan hetkenä jolloin suomalaiseen yhteiskuntaan ja elämänmenoon vaikuttavia asioita on poikkeuksellisen paljon pöydällä, kehittämisen kohteena.

On etuoikeus saada tehdä tätä muutosta maakunnallisen vaikuttajajoukon kanssa, koko Hämeen liiton henkilökunnan voimin. Myös Hämeen liitto työpaikkana on itselleni tuttu jo vanhastaan. Vuonna 2008 astuin ensimmäisen kerran sisään liiton etuovesta viraston työntekijänä, silloin maakunta-arkkitehdin roolissa. Tuolloinen työsuhde ei kestänyt kauaa, esimiestyön haasteet kun pian houkuttelivat tekniseksi johtajaksi Janakkalaan. Jälkeen päin on helppoa nähdä, että kannatti tuolloin lähteä, jotta tänään voi tulla takaisin. En olisi tässä ilman koko tätä työkokemustani ja kaikkia näitä urani käänteitä.

Myöhemmin Hämeen liitto oli tärkeässä roolissa mahdollistamassa Suomen kasvukäytävän verkostotyön rakentamista. Liittojen rahoituksella selvitettiin tuolloin keväällä 2013 tarve verkostotyölle ja samassa yhteydessä olin toisen kerran hetken aikaa väliaikaisesti Hämeen liiton palkkalistoilla.

Todella hyvillä mielin avaan jälleen omilla avaimilla liiton etuoven tänään iltapäivällä Helsingistä palatessani. Tuttujen työkavereiden kanssa on hienoa käynnistää yhteistyö tässä uudessa tilanteessa. Innostuneena katson eteenpäin - kolmas kerta toden sanoo.

Maakuntajohtaja, Hämeen liitto

Lägg till ny kommentar