Hämeen liiton elinvoimablogi
Aamulla tietokoneeni ruudussa on usein tyhjä näkymä. Ei johtopäätöksiä eikä valmiita ajatuksia. Vähitellen ruutuun alkaa kertyä lukuja, havaintoja ja yksittäisiä huomioita. Väestölukuja, muuttoliikettä, tutkimuksia, omia muistiinpanojani. Aineistoa, joka sellaisenaan on vielä irrallista. Exceleitä on usein auki kymmenittäin.
Tavoitteeni on silti yksinkertainen: ymmärtää, mitä kunnissa ja maakunnassa tapahtuu ja miksi. Yksittäiset luvut eivät riitä, vaan faktat on kytkettävä toisiinsa. Vasta silloin havainnot saavat selityksiä ja kokonaisuus alkaa hahmottua.
Alueiden kehitys ei suinkaan ole sattumanvaraista. Se noudattaa rakenteita, jotka eivät näy yksittäisissä luvuissa. Väestö ei enää esimerkiksi kasva omalla syntyvyydellään, ja ilman muuttoliikettä se pienenee ja vanhenee. Elinkeinoelämän kasvu on siirtynyt matalamman tuottavuuden aloille, mikä hidastaa yleistä talouskehitystä. Hyvinvointi eriytyy, ja erot alueiden sekä väestöryhmien välillä ovat kasvaneet, osin jo yli 30 vuotta sitten käynnistyneiden rakennemuutosten seurauksena.
Se, miltä työni näyttää ulospäin, on vain pieni osa kokonaisuutta. Valmiit työt voivat olla selkeitä, mutta niiden taustalla on paljon hapuilua, kokeilua, erehdystä ja keskeneräisyyttä.
Vuosien myötä olen huomannut, että yksinkertaisimmat luvut ovat usein harhaanjohtavimpia. Niinkin yksinkertainen luku kuin työttömyysaste ei kerro juuri mitään sellaisenaan. Sama prosenttiluku voi syntyä täysin erilaisista tilanteista: työpaikkojen katoamisesta, työvoiman supistumisesta, työvoiman ulkopuolisten määrän muutoksista tai lomautuksista. Siksi yksittäinen luku on harvoin vastaus, usein se on vasta kysymys.
Iso osa työstäni on esitysten pitämistä. Ne ovat myös tämän työn suola. Noin viisikymmentä esiintymistä vuodessa pakottaa ymmärtämään, ei vain näyttämään lukuja. Pelkkä havainnoista kertominen ei riitä, jos en tiedä, mistä luvut tulevat, mitä ne mittaavat ja mitä ne jättävät ulkopuolelle. Parhaimmillaan joku pysähtyy tarkentamaan havaintoja ja kenties myös haastamaan niitä. Silloin tulkinta alkaa täsmentyä.
Samalla työ on alkanut muistuttaa enemmän elämäntapaa kuin selkeästi rajattua tehtävää. Aiheet jäävät mieleeni, ja ajatukset jatkuvat työpäivän ulkopuolelle. Esimerkiksi kesälomareissulla uuteen kuntaan saapuessa huomaan miettiväni ensimmäisenä elinkeinorakennetta, rakennemuutosta ja sitä, mistä alueen kehitys oikeastaan syntyy. Tätä työtä on kaiketi vaikea tehdä muuten.
Ja usein tuntuu, että uutta opittavaa on jatkuvasti, eikä selkeää rajaa tunnu löytyvän.
Siksi aamu alkaa monesti taas samasta pisteestä. Tyhjästä näkymästä, joka alkaa vähitellen täyttyä.
Elinvoimabloggari
Jukka Lidman
Maakunta-analyytikko, Hämeen liitto
Into piukeena on Hämeen liiton elinvoimablogi, jossa jaetaan intohimoa asiantuntijuudesta ja kerrotaan Hämeen liiton ja koko Kanta-Hämeen yhteisestä toiminnasta maakunnan elinvoiman rakentamisen ja ekosysteemisen yhteistyön näkökulmista. Kirjoittajina toimivat Hämeen liiton asiantuntijat ja vieraskynäkirjoittajat liiton sidosryhmistä.