Hämeen liiton elinvoimablogi
Riku Heino
Linnan Kehitys Oy:n toimitusjohtaja
Suomen kunnat ja maakunnat ovat jälleen pysähtyneet reflektoimaan eri alueiden yritysystävällisyyttä ja elinkeinopolitiikkaa, kun kahden vuoden välein julkaistavan Yrittäjien kuntabarometrin tulokset saatiin toukokuussa. Kyseisellä kyselytutkimuksella on iso merkitys alueellisen brändityön kannalta. Alueiden yritysystävällisyydellä ja elinvoimaisuudella nähdään olevan suora yhteys – ja syystäkin. Mutta mistä yritysystävällisyys lopulta muodostuu? Paljon puhutaan palveluiden toimivuudesta ja prosesseista. Väitän kuitenkin, että pohjimmiltaan kyse on myös jostakin ihan muusta.
Vastausta voi etsiä vaikkapa yritys-sanan etymologiasta. Sanasta ”yritys” löytyy suora käsitteellinen yhteys uskaltautumiseen ja aloitteellisuuteen paitsi suomen kielestä myös esimerkiksi englannista (venture) ja ruotsista (företag). Pointti lienee selvä: yksityisessä liiketoiminnassa rohkeuden mentaliteetti on jo käsitteellisesti sisään kirjoitettu toimintaan.
Julkisen sektorin rooliksi puolestaan tarjotaan usein yksityisen kehitysinnon mahdollistamista ja valjastamista kohti suosiollista elinvoimakehitystä. Tämä rooli onkin tärkeä, mutta ei ainut mahdollinen. Myös julkinen sektori voi uskaltaa – ja sen pitää uskaltaa. Jopa olemassa olevien vahvuuksien päälle rakentaminen vaatii uskallusta, koska sekin vaatii strategisten valintojen ja poisvalintojen tekemistä. Uusiin suuntiin lähteminen puolestaan vaatii epävarmuuden sietämistä, koska silloin mikään indikaattori ei etukäteen voi luotettavasti osoittaa, miten ja milloin uskallus maksaa itsensä takaisin. Mutta mitä sitten? Työelämän ja koko maailman muutosvauhti vain kiihtyy, Suomessakin väestö vanhenee ja pienenee ja globaalit ilmiöt ravistelevat yhteiskunnan perusteita. Epävarmuutta joudutaan sietämään joka tapauksessa.
Rohkeimmat ja kunnianhimoisimmat ideat vaikuttavat usein hulluilta, ja joskus ne menevätkin pieleen niin kunnolla, että niitä muistellaan pitkään. Tällaisista on Kanta-Hämeessäkin esimerkkejä, joita ei tässä yhteydessä ole syytä sen tarkemmin yksilöidä. Isot epäonnistumiset ovat joka tapauksessa parempia kuin isot ideat, joita ei uskalleta edes yrittää. Elinvoima ei voi syntyä hankkeista, jotka eivät ikinä lähde liikkeelle. Vaikka kunnianhimoisista ideoista osa todennäköisesti epäonnistuu tai muuttaa matkalla täysin muotoaan, ne yksittäiset onnistumiset muodostavat elinvoiman kivijalan. Mukanaan ne tuovat myös positiivista mainetta, joka saa alueen tai kunnan näyttämään kiinnostavalta. Syntyy positiivinen kierre, joka sitten näkyy vaikkapa Yrittäjien Kuntabarometrissä yritysystävällisyytenä.
Rohkeus julkisella sektorilla ei tarkoita, että viranhaltijoista tarvitsisi leipoa ylioptimistisia intoilijoita. Pragmaattinen ote viranomaisroolissa on vahvuus, sillä se antaa valmiuden jalostaa mistä tahansa ideasta niin hyvä kuin se voi olla. Jos julkiset organisaatiot jossakin ovat hyviä, niin riskianalysoinnissa ja kaavamaisessa toiminnan prosessoinnissa. Näillä työkaluilla ei kuitenkaan luoda elinvoimaa, ellei niitä käytetä tuoreita ideoita tuottavassa ja vaalivassa toimintakulttuurissa. Julkinen sektori voi parhaimmillaan olla hyvä alusta vapaalle ideoinnille. Tällainen toimintakulttuuri tarkoittaisi sitä, että epäonnistuvatkin elinkeinohankkeet luovat alueelle yritysystävällistä mainetta.
Talouden realiteetit tuovat tietenkin tällaista korkealentoista retoriikkaa maan tasalle. Elinvoimahankkeet vaativat toteutuakseen taloudellista kyvykkyyttä. Taloudellinen kyvykkyys kuitenkin vaatii toteutuakseen elinvoimaisuutta. Tämän muna-kanailmiön ratkaisu piilee mielestäni sen hahmottamisessa, mitä mihin tahansa mahdollisuuteen tarttuminen vaatii: etupainoisuutta, ennakkoluulottomuutta, reagointikykyä, kunnianhimoa, kokeilukulttuuria ja optimismia.
Elinvoimakehitys tarvitsee uskaltajia sekä yksityiseltä että julkiselta sektorilta. Hurratkaamme siis hulluillekin ideoille.
Into piukeena on Hämeen liiton elinvoimablogi, jossa jaetaan intohimoa asiantuntijuudesta ja kerrotaan Hämeen liiton ja koko Kanta-Hämeen yhteisestä toiminnasta maakunnan elinvoiman rakentamisen ja ekosysteemisen yhteistyön näkökulmista. Kirjoittajina toimivat Hämeen liiton asiantuntijat ja vieraskynäkirjoittajat liiton sidosryhmistä.