Hämeen liiton elinvoimablogi
Juha Haukka
Hämeen Yrittäjien toimitusjohtaja (30.4.2024 saakka)
Amerikkaa vääntävä asiantuntija kysyi mistä tulen. Sanoin, että Suomesta, pohjoisesta Euroopasta. Hän tiesi Helsingin nimeltä. Kerroin, että juuri sillä seudulla asun, Suomen ainoan metropolialueen reunalla. Eurooppalaiselle kysyjälle vastaukseni kotipaikasta tarkentuu; silloin olen kotoisin Hämeenlinnasta, Helsingin metropolialueen ja Skandinavian suurimman sisämaakaupungin, Tampereen, puolivälissä. Ja tiedän vastaukseni sisältävän maantieteellisen, mutta tahallisen virheen. Se on sitä geopolitiikkaa se.
Tarkastelun tulokulma määrittää meitä. Isäni aikoinaan pohti Hämeenlinnaa väliinputoajana, kun täällä ei ole lentokenttää. Toivoi, että poika voisi asialle jotain tehdä. Mielestäni minun ei tarvinnut, koska meillä on jo kaksi kansainvälistä lentokenttää: Helsinki-Vantaa ja Pirkkala. Keskimääräinen matka, mistä päin tahansa Hämettä, on niihin noin tunti ja jostain ehkä pienet rapiat päälle. Aikamääreet, joihin saisi olla maailman metropoleissa äärimmäisen tyytyväinen.
Kanta-Hämeessä juna pysähtyy kymmenellä pysäkillä. Hämeenlinnassa pysähtyy ja lähtee yli 60 junaa arkipäivinä. Vertailun vuoksi porilaisilla on käytössä 10 vuoroa, eli yhtä paljon kuin Hausjärven Hikiän rautatieasemaa käyttävillä. Kiskokyydit Porista vaimenee iltakuuden jälkeen. Hämeenlinnassa joudutaan kestämään yöllä kolmisen tuntia hiljaista aikaa yhden ja puoli viiden välillä. Kaikki on todellakin suhteellista.
Kanta-Hämettä puhkoo valtasuonena moottoritie ja sen lisäksi neljä muuta valtatietä ja kolme kantatietä. Kakkostie on odottanut vuosikymmenet petrausta, mutta muuten pääverkon liikenne soljuu kiitettävästi. Alemman tieverkon kunnolle sen sijaan meidän tulisi huutaa yhdessä hoosiannaa (auta). Korjausvelan määrä kasvaa ja haastaa elämää pitäjissä ja kylillä. Julkinen kumipyöräliikenne on harventunut pääväylillä ja käytännössä poistunut niiden ulkopuolelta. Oma auto on monille ainoa vaihtoehto ja turvallinen tieyhteys on edellytys sen käytölle.
Henkilökohtaisen asioinnin lisäksi useat hämäläiset yritykset toimivat taajamien ulkopuolella. Saavutettavuus on yritysten ja samalla hämäläisen maaseudun elinehto. Kysymys ei ole siitä, kuinka paljon uusia teitä päällystetään, vaan siitä, kuinka paljon pystymme pitämään teitä ajokuntoisina. Meidän tulisi olla huolissamme uutisista, kuinka Hyrsynkulmantie Ypäjällä ja Taipaleentie Humppilassa muutettiin päällystetiestä takaisin soratieksi runsas vuosi sitten. Seuduilla palattiin viisikymmentäluvun infraan siellä toimivien yrityksien kamppaillessa modernissa kilpailuympäristössä.
Kaikki ei ole täydellistä ja aina on petrattavaa. Edunvalvojan tehtävä on parantaa toimintaympäristöä. Siinä lajissa alueiden vaikutustyötä tekevät kilpailevat keskenään. Taistelu julkisesta rahasta on valtakunnan mittakaavassa nollasummapeliä, mutta aluetaloudessa kriittistä. Tässä onnistumista meidän tulee arvioida ja samalla pohtia, mitä voimme tehdä paremmin. Tahtotila Hämeessä on tähän hyvä ja tekoja sen eteen tehdään. Maakunnan liitto, kunnat, hyvinvointialue ja elinkeinoelämän järjestöt ovat tässä avainasemassa. Yhteistä tanssia on harjoiteltu ja samaa rytmiä kansallisessa vaikuttamisessa on löydetty. On helpompi olla vaikuttava oikeissa asioissa, kun viestimme maakunnasta ulos on kirkas. Yhtenäisen viestin löytäminen vaatii kriittistä keskustelua, paljon kompromisseja ja luottamusta. Tämä kivijalka on meillä nyt kunnossa ja sen päälle on hyvä rakentaa tulevaa.
Into piukeena on Hämeen liiton elinvoimablogi, jossa jaetaan intohimoa asiantuntijuudesta ja kerrotaan Hämeen liiton ja koko Kanta-Hämeen yhteisestä toiminnasta maakunnan elinvoiman rakentamisen ja ekosysteemisen yhteistyön näkökulmista. Kirjoittajina toimivat Hämeen liiton asiantuntijat ja vieraskynäkirjoittajat liiton sidosryhmistä.