Maakuntatunnukset

Heraldinen selitys: Punaisessa kentässä kävelevä kultainen ilves, jonka korvatöyhdöt mustat; saatteena ilveksen yläpuolella kolme kuusisakaraista tähteä ja alapuolella neljä ruusua sijoitettuna 1 + 3, kaikki hopeaa.

Vaakunan kilvessä olevat keltainen ja valkoinen kuvaavat heraldisia metallivärejä, kultaa ja hopeaa.

Hämeen maakunnan tunnus on ollut jo 1500-luvulta lähtien ilvesvaakuna, jossa ilveksen lisäksi on kolme tähteä ja neljä ruusua. Maakuntalipun kuvitus perustuu Ahti Hammarin piirtämään mallikuvaan. Maakuntalippu noudattaa Hämeen vaakunan heraldista selitystä. Maakuntalipun on suunnittelut heraldikko Tuomas Hyrsky.

Hämeen lipun yleinen liputuspäivä eli Kanta-Hämeen maakunnallinen liputuspäivä on 21. joulukuuta. Tuolloin suositellaan liputettavaksi Hämeen ja hämäläisyyden kunniaksi Hämeen maakuntalipulla, tai vaihtoehtoisesti Suomen kansallislipulla, jos Hämeen lippua ei ole saatavilla.

Maakuntalipun liputuksella juhlistetaan hämäläisyyttä ja halutaan korostaa kuuluvuutta Kanta-Hämeen maakuntaan, jonka muodostavat kaikki alueen asukkaat, kunnat, yhteisöt ja yritykset. Maakuntalipun voi nostaa salkoon monenlaisina ilon, juhlan ja surun päivinä, sillä Suomessa on varsin salliva liputuskulttuuri.

Hämeen maakuntalippua tulee kohdella ja kunnioittaa kuten Suomen lippua.

Hämeen maakuntalippua voi käyttää liputukseen itsenäisesti tai juhlavammin Suomen lipun kanssa.

Maakuntalipun aineiston voi pyytää viestintäpäälliköltämme, Reetta Sorjoselta. Katso yhteystiedot Henkilöstö-sivulta.

Ilves on Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin. Ilves rauhoitettiin vuonna 1962. Laji on levinnyt koko maahan, mutta eniten eläimiä esiintyy Etelä-Suomen vaikeapääsyisissä mäki- ja louhikkomaastoissa. Ilves liikkuu öisin ja hämärän aikaan 100-1000 neliökilometrin kokoisella reviirillään. Ilveksen pääravintoa ovat jänikset ja muut pikkunisäkkäät, mutta se voi saalistaa myös peuroja, poroja ja lintuja.

Ilveksen selvät tunnusmerkit ovat sen mustakärkinen töpöhäntä ja tupsukorvat. Sen tiheä turkki on kesäisin punaharmaa ja talvella valkeanharmaa. Turkin täplät tai juovat ovat ruskeita tai mustia. Ruumiin pituus on 70-140 cm ja paino 8-25 kg.

Kalasääski on yksi Suomen suurimmista petolinnuista. Kotkien jälkeen se on suurin päiväpetolintumme. Sääksi esiintyy tiheimmin Hämeessä, mutta linnun voi nähdä muuallakin Suomessa. Laji talvehtii Afrikassa. Sääksi syö yksinomaan kalaa, ja se hankkii saaliinsa näyttävästi syöksysukeltamalla.

Sääkset tekevät pesänsä rantamäntyjen latvoihin. Suuriin kelokapuloista rakennettuihin pesiin syntyy yleensä 1-3 poikasta. Sääksen koko on 53-61 cm ja siiven kärkiväli on 140-165 cm. Naaras on koirasta kookkaampi.

Lahna viihtyy kirkkaassa, melko matalassa ja lämpimässä vedessä. Kala oleskelee ranta-alueilla ja vesikasvillisuuden seassa ja kasvittomissa vesissä pohjakivien tuntumassa. Lahna on levinnyt Etelä-Suomen ja Keski-Suomen järviin ja paikoitellen myös Pohjois-Suomeen. Lahna syö suppilomaisella, putkeksi työntyvällä suuosallaan pohjaeläimiä, kuten hyönteisten toukkia, nilviäisiä, matoja ja simpukoita.

Lahna kuuluu särkikalojen heimoon ja on sen suurimpia edustajia karpin jälkeen. Lahnan pituus on 35-45 cm. Yleensä lahna painaa puolesta kilosta kiloon, mutta se voi kasvaa jopa yli 10 kilon painoiseksi. Suurin Suomessa pyydystetty lahna painoi 11,5 kiloa.

Hämeenkylmänkukka on harvinainen harjujen ja valoisten metsäkumpareiden kasvi. Nykyään kylmänkukkaa esiintyy vain kymmenessä kunnassa Hämeenlinnan ympäristössä. Kylmänkukka onkin erittäin uhanalainen kasvi ja se on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla.

Hämeenkylmänkukka on hyönteispölytteinen kasvi, joka kukkii keväällä ensimmäisten kasvien joukossa. Kussakin kukintovarressa on kellomaisesti nuokkuva sinivioletti kukka, joka kukkii vain muutaman päivän. Kukkimisen jälkeen näkyviin kasvavat sormiliuskaiset, karvapeitteiset lehdet. Pölytyksen jälkeen kukkavana voi kasvaa pituutta 50 cm:n korkuiseksi.

Kirjomaasälpä on tumman, lasimaisen kvartsin ja maasälvän yhteenkasvettuma. Kivi syntyy graniittisten syväkivien kiteytymisen loppuvaiheessa.

Kvartsijuonet muodostavat kauniita tummanruskeita kuvioita punertavan tai valkoisen maasälvän pinnalle. Kuvio muistuttaa arabilaisia tai heprealaisia kirjaimia. Kirjomaasälpää käytetään hyvän kiiltonsa vuoksi korukivenä. Kivi sopii esimerkiksi hopeakoruihin.