Hämeen liiton elinvoimablogi
Reijo Siltala
FT, Janakkalan kunnanjohtaja
Kanta-Hämeen kuntien puheenjohtaja vuonna 2024
”Mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu”, on perinteinen pessimistinen sanonta, joka on osoitettu moneen kertaan virheelliseksi. Ennen kaikkea kehitystyössä on muistettava, että vain yhdessä saadaan aikaan parempaa. Toinen toistensa mieliä pahoittamalla juututaan puolustusasemiin ja maailma ei parane. Se ei tietysti tarkoita, etteikö pitäisi olla rohkea ja uskaltaa edistää asioita.
Kaikessa elämässä, niin työssä kuin sen ulkopuolella, kohdataan onnistumisia ja pettymyksiä. Tarvitsemme muita ihmisiä nostamaan meitä ylös, mutta myös tukemaan meitä saavuttamaan päämäärämme. Tärkeää on ennen kaikkea pitää muutama ihminen riittävän lähellä, jotta he uskaltavat joka tilanteessa antaa palautetta, niin kielteistä kuin myönteistä sellaista.
Positiivisen kehityksen taustalla on aina samat viisi tekijää, on sitten kyse koulussa oppimisesta, julkisen yhteisön kehittämisestä, liike-elämästä tai vapaaehtoistoiminnasta: yksilöiden välinen positiivinen riippuvuus, vuorovaikutus, vastuu oppimisesta, yhteistyötaidot ja arviointi.
Ihmisten välisellä positiivisella riippuvuudella tarkoitetaan sitä, että halutaan tehdä hyviä asioita toinen toiselleen – ylipäätään ymmärtää, että yhdessä toimimalla päästään parempaan lopputulokseen. Vaikka idea tai keksintö syntyykin usein yhden ihmisen päässä ja omaa ajatusta pitää olla saattamassa valmiiksi asti aivan kuten taidemaalarin pitää olla maalamassa tauluaan ajatuksesta valmiiksi saakka, historia ei juurikaan tunne kehitystä, joka olisi vain ja ainoastaan yhden yksittäisen ihmisen ansiota.
Usein julkisessa keskustelussa kiinnostavaksi nousevat poikkeustapaukset: sosiaalisesti kömpelöt ”pellepelottomat”, jotka tekevät ihmeitä oman autotallinsa perimmäisessä nurkassa. Kompleksisessa nykymaailmassa tärkeää on kuitenkin riittävän avoin vuorovaikutus. Vuorovaikutus liittyy siihen, että ihmiset haluavat ja uskaltavat avoimesti kohdata toisensa. Hankala ja ikävä ihminen tai jopa huonomaineinen yhteisö ajautuu helposti nurkkaan ja ajatusten jalostaminen jää puolitiehen.
Toisten arvostamiseen liittyy myös vastuu omasta ja toisten oppimisesta. Kehittäminen ja kehittyminen ovat sopivassa suhteessa vanhaa ja uutta. Jopa huippuharvinaiset radikaalit innovaatiot tarvitsevat kasvu- ja oppimisalustan, eikä niitä synny maailmaan kenenkään pään sisällä hehkulampun välähdyksen omaisesti. Kun tiedetään, mitä on tehty ja siihen peilaten voidaan pohtia, miten kannattaa tehdä jatkossa, ollaan jo pitkällä. Vanhaan ei tietenkään sovi juuttua. On tärkeää kuitenkin tunnistaa, mikä on menneisyydessä hyvää ja jotta saa kaikki mukaan omiin suunnitelmiin. Siksi muutoksessa on aloitettava hyvistä puolista virheiden alleviivaamisen sijaan.
On siis selvää, että kaikessa kehittämisessä – niin kunnan, yhdistyksen kuin vaikkapa menestyvän yrityksen – on osattava toimia riittävästi muut huomioiden. Itseään ei ole järkevää johdatella syrjään. Sellaiseen asemaan, jossa kukaan ei enää halua kuunnella. Avoimuus on hyväksi, mutta toisaalta liika höpinä ja yksityiskohdissa jumittaminen tuskastuttaa ja saa pahimmillaan pohtimaan toisen osapuolen kykyä ajatella ja ymmärtää.
Ryhmän ja oman toiminnan arvioinnin pitää olla jokapäiväistä. Julkisella sektorilla on pystyttävä toimimaan riittävän tehokkaasti ja joustavasti, yrityksessä tarpeeksi sujuvasti ja johdonmukaisesti. Kaiken on silti oltava myös sellaista, että ympäristössä on miellyttävää toimia. Muutos parempaan lähtee itsestä. Toisten muuttaminen on paljon vaikeampaa, eikä sen yrittäminen yleensä ole edes järkevää. Toisista on tarpeen kantaa vastuuta ja toki omia hyviä ajatuksia varjella ja jalostaa. Vasta suurempi joukko tekee ajatuksista käytännössä toteutuvia parannuksia ja vaikkapa liiketaloudellisesti kannattavia innovaatioita.
Into piukeena on Hämeen liiton elinvoimablogi, jossa jaetaan intohimoa asiantuntijuudesta ja kerrotaan Hämeen liiton ja koko Kanta-Hämeen yhteisestä toiminnasta maakunnan elinvoiman rakentamisen ja ekosysteemisen yhteistyön näkökulmista. Kirjoittajina toimivat Hämeen liiton asiantuntijat ja vieraskynäkirjoittajat liiton sidosryhmistä.